SISÄILMATUTKIMUKSET JA NIIDEN MENETELMÄT

 

”Sisäilman huono laatu on jo pitkään arvioitu yhdeksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista. Rakennusten kosteus- ja homevauriot on puolestaan arvioitu merkittäväksi syyksi huonoon sisäilman laatuun. Esitetyistä arvioista huolimatta tiedot kosteus- ja homevaurioiden laajuudesta ja vaikutuksista ovat olleet puutteellisia, vanhentuneita ja ristiriitaisia. Huolimatta erilaisista toimenpiteistä ja panostuksesta kosteus- ja homevauriot eivät vaikuta vähentyneen. Päinvastoin tilanteen on arvioitu jopa pahenevan tulevaisuudessa.” (Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012)

 

Sisäilmaongelmat ovat usein monimutkaisia kokonaisuuksia ja niiden selvittäminen vaatii rakennusfysiikan osaamista, laajaa kuntotutkijan työkokemusta ja hankittua rakennusterveysasiantuntijan koulutusta. Asuntojen, julkisten tilojen, toimistojen, koulujen ja päiväkotien sisäilmaselvitykset edellyttävät aina yksilöityä lähestymistapaa ja kohdekohtaista kuntotutkimustyötä.

Mikrobiologiset tutkimukset:

Mikrobikasvusto rakennuksessa viittaa käytännössä kosteusvaurioon. Kosteusvaurioituneissa rakennuksissa kasvaa usein indikaattorimikrobeja, kosteusvaurioon viittaavia home- ja bakteerilajeja sekä lahottajasieniä. Mikrobikasvusto voi ilmentyä poikkeavana hajuna, näkyvänä kasvustona tai mahdollisesti oireiluna. Mikrobiologisia tutkimuksia voidaan tehdä joko rakenteita rikkomattomin menetelmin ilmanäytteiden, laskeumanäytteiden ja pintanäytteiden avulla tai ottamalla materiaalinäytteitä. Mikrobiologisten tutkimusten yhteydessä tehdään aina rakenteiden kosteusmittauksia, ilmanvaihdon selvityksiä ja rakenteiden vuotoreittitutkimuksia.

Kemialliset tutkimukset:

Sisäilman kemialliset epäpuhtaudet voivat ilmentyä poikkeavana hajuna tai oireiluna. Kemiallisten tutkimusten yhteydessä tehdään aina rakenteiden kosteuskartoitukset ja -mittaukset. Kemiallisten tutkimusten avulla voidaan tutkia esim. sisäilman haisevia yhdisteitä. Tutkittavia aineita ovat mm. ammoniakki, formaldehydi, hiilidioksidi, häkä (CO) ja typen oksidit (Nox) ja VOC- eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Ammoniakkia syntyy mm. kaseiinipitoisten tasoitteiden saadessa kosteutta. Formaldehydin lähteenä voi toimia esim. lastulevy. Hiilidioksidia syntyy ihmisten hengitettäessä ja sen suuri pitoisuus viittaa aina puutteelliseen ilmanvaihtoon. Häkä ja typen oksidit voivat olla peräisin liikenteen päästöistä. VOC-yhdisteiden lähteitä sisäilmassa ovat esim. uudet rakennusmateriaalit, päällysteet, sisustusmateriaalit ja kalusteet. Korkeat VOC-pitoisuudet viittaavat esim. ilmanvaihdon puutteelliseen toimintaan tai kosteuden aiheuttamaan materiaalien hajoamiseen.

Sisäilmaongelmista aiheutuvat oireet:

Kosteus- ja homevauriot voivat aiheuttaa tilojen käyttäjissä ylähengitysteiden ja silmien ärsytysoireita sekä yleisoireita, kuten väsymystä ja päänsärkyä. Myös kiinteistön puutteellinen ilmanvaihto voi aiheuttaa mahdollisesti oireita. Ongelmien selvittäminen voi olla hankalaa etenkin silloin, kun kiinteistön vaurioiden, homelöydösten ja käyttäjien oireiden välillä ei löydetä selkeää yhteyttä.

 

Lisätietoa:

www.ymparisto.fi

www.thl.fi

www.ttl.fi

www.stuk.fi

www.hometalkoot.fi

www.vttexpertservices.fi

www.vttexpertservices.fi/files/services/exp/personal_certification/hlosertif_rakennusterveysasiantuntijat.pdf (henkilöluettelo pätevyyden omaavista henkilöistä)